1

Minua pidetään epänormaalina koska en seurustele. Miksi minun pitäisi seurustella? Tekeekö se minusta jotenkin epänormaalin, jos en tahdo pitää yllä jonkinlaista parisuhteen irvikuvaa? Eivätkö ihmiset näe ja ymmärrä, etten kykene mihinkään juuri nyt, ihmissuhteeseen kaikista vähiten.

Olen yhä hajalla. Minut musersi ihminen, joka tuskin edes tajuaa tehneensä sitä. Se ei ollut parisuhde, se ei ollut ystävyyttä, se ei ollut edes flirttiä. Se ei ollut mitään. Ei yhtikäs mitään. Mutta silti, se minut tähän suisti lopullisesti. Masennukseen.

Olen yrittänyt saada otteen omasta elämästäni viimeiset kolmisen vuotta. Tuloksetta. Tuntuu kuin en olisi minkäänlaisessa kontrollissa itsestäni. Öisin näen painajaisia, ja herään omaan huutooni. Saan silmittömiä raivokohtauksia, jolloin vahingoitan tahtomattani itseäni ja muita. Itken mitättömimmistäkin asioista. En pysty olemaan julkisilla paikoilla tuntematta suunnatonta pakokauhua. Olen kuin vanki omassa kehossani.

Viime aikoina en ole kuitenkaan kuullut enää ääniä. Itsepintainen kommentaattorini on vaiennut, toivottavasti lopullisesti. Yritin visualisoida tämän ärsyttävän äänen ulkomuotoa. Mieleeni tuli vain sarvekas Pauli Aalto-Setälä. Se sai minut nauramaan heikkoa ja soinnitonta naurua.

En edes tiedä miksi kirjoitan ajatuksiani julki tällä tavoin. Ehkä yritän liittää tämän osaksi olematonta paranemisprosessiani, en tiedä.